Juomisesta

Muistan ajan kun alkoholitoleranssini oli niin pieni, että jo siinä kahdeksan ja kymmenen oluen tienoilla alkoi esiintyä hienoista tiedottomuutta ja pilkkimistä. Nykyään tuollainen kymmenen olutta tuntuu hädin tuskin hyväksyttäviltä pohjilta viikonlopun viettoon (joka on aivan eri tilanne kuin viikolla baariin lähteminen). Harmittaa. Ennen olisin lähtenyt ilman minkäänlaista harkintaa baariin juomaan viimoiset pennini, mutta nyt todella ajattelen, ettei minulla ole yhtään rahaa. Ennen olisin tuosta noin vain lainannut joltain ystävältäni ja maksanut myöhemmin, mutta nyt se ei jotenkin tunnu oikealta. Lähinnä kai siksi, että olen liian selvä.

Mutta jos tämä asia todella on näin, minun tulisi opetella ns. tissuttelemaan. Mutta se ei ole jotain sellaista mitä osaisin. Minä juon niin paljon kuin pystyn, niin nopeasti kuin pystyn. Tämä tietysti ilman mitään turhaa suorittamista. Asiat vain ovat niin. Eli näin olen vähän ennen kymmentä ryypännyt koko 12-packin, mikä ennen tapasi kestää hyvinkin koko päivän. Tiedän, ettei tuo määrä ole kovinkaan suuri vähänkään isommalle kaverille, mutta minähän olenkin melko pienikokoinen heppu.

Pitänee ruveta juomaan tiukkaa viinaa. Sillä tuntuu ainakin vielä saavan itsensä aivan täysin sekaisin.

Hank.



Hah, löysinpä lisää alkoholia. Kyllä tämä vielä tästä. Huomiselle varmaankin saan jostain lainattua sen verran rahaa, että pääsen baariin. Kai minun suurin motiivi baariin menemiselle on tytöissä. Kuitenkin jotenkin uskon olevani enemmän huora-ihminen. En näe tätä naisia alistavalla tavalla (valhe, tietenkin näen, mutta en niin kuin satunnainen lukija luulisi). Haluan nussia, ja ainakin kuvitella olevani jollain tavalla haluttava kauniin naisen kanssa, mutta en halua mitään muuta. Haluan olla yksin.

Hei hei, Hank.