Istun tässä tuolilla taas. Koneen ääressä kirjoittamassa, juovuksissa. Halusin kirjoittaa muutaman sanan, mutta nyt kun ne pitäisi kirjottaa, en tiedä mitä sanoa. Kuinka yllättävää. Olen juonut juhannuksesta lähtien hyvin tasaisesti paljon. Muutama tärisevä selvä päivä on ollut välissä. Ja sitten on taas jatkettu, ja varmasti jatketaan niin kauan kuin rahaa riittää. Ja sitä ei taas tiedä, että mihin asti se riittää.
Minulla on uusia ystäviä ja olen yhteen heistä todella pahasti ihastunut. Pidän näistä ystävistä todella paljon, ja he (ainakin suurin osa tästä porukasta) tuntuvat jostain todella oudosta syystä kovasti pitävän minusta. En tietenkään tiedä kuinka paljon siitä on alkoholin tuomaa leppoisuutta minun osaltani, sillä en ole ketään heistä nähnyt kuin muutaman kerran selvinpäin. Mutta ainakin jossain määrin luotan heihin, joka on minulle kohtalaisen uusi ja outo tunne.
Ja kuten mainitsin, olen yhteen heistä (naiseen, jos se jollain tavalla merkityksellistä on) todella pahasti ihastunut. Ikävä kyllä tämä henkilö on kihloissa yhden porukan parhaimman tyypin kanssa. Hyvin tyypillistä toimintaa minulta, ihastua siihen ainoaan varattuun naiseen koko porukassa. Mutta minä en tiedä. Ja koska en tiedä, juon taas. Tuntuu ainakin hetken aikaa asiat vähän pienemmiltä ja merkityksettömämmiltä.
Tämä kaveri tietenkin lähti juuri nyt armeijaan ja jotain ihmeellistä minun ja tämän tytön välillä on. Joten minulla ainakin teoriassa (voi vittu), olisi jonkinlainen sauma kai olisi. Tai sitten, se on turhaa paskaa toiveajattelua niin kuin kaikki muutkin asiat minun elämässäni. Mutta jos hetken valehtelen itselleni ja nukun samassa sängyssä tytön kanssa käsi kädessä. Kai se on vitun sama mitä hän ajattelee, kunhan minusta edes joskus tuntuu siltä, että joku vähän välittäisi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti