Blogi on luotu

Minä olen Hank. Tai Henry. Tai Henri. Luultavasti Hank, koska samaistun siihen nimeen. Oikeasti en samaistu, minulla on paranoiaa. Luulen, että minua vahditaan. Ainakin jollain tasolla. Luultavasti olen myös oikeassa. Tai ainakin jos käyttäisin oikeaa nimeäni niin kaikki tietäisivät, että se olisin minä. Mikä tietenkin on täysin ymmärrettävää, eikä sinänsä kai ole paranoiaa, jos en halua ihmisten tietävän, että se olen minä joka täällä kirjoittaa. Sitten se kai alkaa olemaan paranoiaa, kun alan muuttamaan pieniä yksityiskohtia jotta minua ei tunnistettaisi. Ja tämä kai on jo paranoiaa, että mietin tälläisiä asioita ensimmäisessä merkinnässäni. Ja luultavasti vielä suurempaa paranoiaa on se, että juuri äsken mietin jonkun analysoivan tätä kirjoitusvirheiden varalta, vertailen niitä johonkin muuhun tekstiini ja näin varmistuen henkilöllisyydestäni. Joten tästä eteenpäin kaikki mahdolliset pilkku- ja muut virheet ovat täysin tarkoituksellisia ja lisätty hämäämään psykoottisia stalkkereita sun muita vaanijoita.

Kaikesta huolimatta aion käyttää tätä ainakin jonkin aikaa kirjalliseen tuottamiseen. Haluan luoda, mutta minun mielikuvituksessani on ollut jonkinlainen tulppa pitkän aikaa. Muutaman vuoden kai. Minulla on hankaluuksia tuottaa tekstiä, joka ei ole osa minun elämääni. Sellaisia asioita jotka eivät ole tapahtuneet minulle. Mitään erityistä hankaluutta minulla ei ole muokata omia kokemuksiani hieman mielenkiintoisemmiksi, mutta sehän kuuluu tarinan kerrontaan. Tuskinpa Kerouacillekaan (kyllä, jouduin tarkistamaan nimen mutu-pediasta) ihan kaikki tapahtumat on tapahtunut juuri niin kuin hän kertoo

Aikanaan, siis silloin ei-niin-kovin-kauan sitten, kun olin pieni poikanen, mielikuvituksessani ei ollut tätä "tulppaa". Kirjoitin fantasiaa ja scifiä ihan tuosta noin vain sivukaupalla. Se oli tietenkin karmeaa, mutta niin kai sen pitää ollakin. Ainakin luulisin niin, koska siihen aikaan kirjalliset esikuvani eivät varsinaisesti olleet mistään kaikkein korkeatasoisimmasta päästä. Mutta silloin mielikuvituksellisen ja luovan tekstin tuottaminen oli melko ongelmatonta. Tietysti se olisi ollut ongelmattomampaa, jos olisin jaksanut keskittyä johonkin asiaan kauemmin kuin kaksitoista sekuntia. Mutta nyt olen vanha, tai ainakin vanhempi ja maailma on tappanut minun mielikuvitukseni. Kiitos vain paljon vanha runkkari (ei en usko jumalaan/jumaliin/lentävään spagettihirviöön).

Eli siis lyhyesti sanottuna, perustin tämän blogin (verkkopäiväkirjan?), saadakseni kirjoituskokemusta. Sillä saadakseni kirjoituskokemusta, minun pitää kirjoittaa. Ilman ajatusta, kirjoittamisesta tulee hieman omituista. Olen sitäkin kokeillut. Ehkä se on runoutta. En tiedä, en juurikaan lue runoutta. Ainakin rivinvaihtojen määrä täsmää. Ja miksi haluan kirjoituskokemusta? No siksi koska minulla on kaksi selkeää vaihtoehtoa tulevaisuutta varten. Minusta tulee isona joko kirjailija tai alkoholisti. Parhaassa tapauksessa molemmat.

Ehkä minun pitäisi kertoa jotakin itsestäni. En tiedä miksi. Ehkä siksi, että se on tässä blogi-maailmassa tapana. Teen listan koska se on seksikästä ja ihanaa. En usko sen oikeasti olevan. Mutta se on minulle helpompaa ja siksi toisekseen se antaa mahdollisuuden lukijalle (eli sinulle), hypätä suoraan kohtaan jossa listaan asiat joista pidän ja joita vihaan ja päätellä millainen ihminen olen. Ja sehän on kai vain hyvä asia, silloin tätä lukevat vain sellaiset ihmiset jotka pitävät samoista asioista kuin minä, tai pitävät niistä asioista joita minä vihaan. Taidan kopioida jostain internetin sosiaalimediasta sellaisen hauskan listan missä on täydennettäviä lauseita ja sen sellaista ja sitten vastailen siihen. Ja ehkä tunnen ylemmyyttä siitä, että voin hetken kuvitella olevani parempi kuin he. Mitä en tietenkään ole. Kätevänä tietoteknishenkisenä ihmisenä tietenkin tälläisen listan löysin kädenkäänteessä. Kun lopetin nauramisen aloin täyttämään sitä ja kyllästyin. Joten siksipä sitä ei ole tässä, enkä usko mielenkiintoni sellaiseen taipuvan aivan lähiaikoina.

Lienee kuitenkin kohtuullista, että kerron edes jotain itsestäni. Joten pidän/en pidä- lista:

MINÄ PIDÄN:
- Kirjoista
- Musiikista
- Kirjoittamisesta
- Alkoholista
- Kahvista
- Tupakasta
- Känniavautumisista
- Laiskottelusta
- Oudoista tytöistä
- Arvaamattomista baari-illoista
- Viskibassosta
- Absurdista huumorista
- Huonoista valehtelijoista
- Siitä hajusta mikä tulee kun rälläkällä leikkaa metallia

MINÄ EN PIDÄ:
- Päänsärystä
- Tylsistä ihmisistä
- Maailmankatsomuksellisesta yksisilmäisyydestä
- Marsipaanista
- Saamattomuudestani
- Voimakkaista keinotekoisista hajuista (partavedet, hajuvedet, deodorantit)

Ehkä jossain vaiheessa kerron tarkemmin ainakin muutamasta kohdasta. Erityisesti listoissani minut sai ajattelemaan
nämä kohdat: "Alkoholista", "Känniavautumisista", "Oudoista tytöistä" ja "Arvaamattomista baari-illoista". Ne luultavasti ovat "Top-4 Pienet Hyvät Asiat Minun Elämässäni". Kirjoittaminen, musiikki ja laiskottelu taas ovat niin isoja juttuja etten halua laittaa niitä edes lainausmerkkeihin. Luultavasti alkoholikin kuuluisi isoihin asioihin. Tytöt varmaan myös, mutta halusin laittaa tuon nimenomaan "oudot tytöt", koska pelkästään "tytöt" olisi kai liian ilmiselvä. En tiedä. Minäkin luultavasti olen melko outo. Ja nyt tämä vaikuuttaa siltä, että olisin jonkinlainen naistenmies edes jollain tasolla.

Mikä ei tietenkään pidä paikkaansa, sillä olen uskomattoman saamaton ja ujo. Mikä on kai melko huono yhdistelmä missä tahansa sosiaalisessa tilanteessa. Olen kuitenkin harrastanut seksiä. Mikä on kai mainitseminen arvoinen seikka lähinnä sen takia, että olen kyseisen toimituksen suorittanut kerran, ja se oli ihan perseestä. Voin kertoa tarkemmin tästäkin kokemuksesta hieman myöhemmin. Muiden yhtä nöyryyttävien, hauskojen, kipeiden ja alkoholin kyllästämien muistojen ohella. Näihin esimerkiksi kuuluvat kaikki ne kerrat kun olen yrittänyt tavata jonkun tytön tarkoituksella uudestaan (enkä vain sattumalta baarissa).

No siinä kai kaikki tällä erää. Mikäli on vuorossa taas unettomuusjakso, voi olla, että kirjoitan lisää hyvinkin pian. Mutta tällä hetkellä en haluaisi mitään niin paljon kuin muutamaa olutta. Ikävä kyllä, kello on yli yhdeksän ja minulla on rahat loppu.


PS. Olen muokannut tätä tekstiä julkaisemisen jälkeen noin kahdeksan kertaa.